Digitaalisten originaalien tekniset vaatimukset

Uniprint katsoo tämän asiakirjan olevan sopimuksen (tilauksen liitteen). Sen paremman ymmärtämisen tarkoituksessa on erikseen ilmoitettu vaatimukset (joiden täyttymistä seurataan alkuperäiskappaleiden vastaan ottamisen yhteydessä), painotalon tarvitsemat tiedot ja suositukset. ICC-profiilit jne. löytyvät osoitteesta ftp://ftp.uniprint.eu/ICC

Vaatimukset

Digitaaliseksi alkuperäiskappaleeksi todetaan:

1. ainoastaan PDF/X-1a:2001 (ISO 15930) vaatimukset täyttävä eli tilauksen mukaan CMYK- tai CMYK- ja SPOT-väreillä painovalmis komposiitti-PDF,
2. joka on eksportattu InDesignista tai tehty Postscript-tulostustiedostosta Adobe Acrobat Distiller 5 tai uudemman avulla, käyttämällä hyväksyttyjä asetuksia (PDFX1a) ja suosituksena on, että se olisi läpäissyt preflight-tarkastuksen,
3. ulkoreunoissa leikkausvaraa 3-5mm, painotuotteen puhdas formaatti sijaitsee PDF-sivun keskellä, ilman leikkausmerkkejä tai min. 3mm formaatin ulkopuolella olevilla leikkausmerkeillä, kuvien resoluutio ja värierottelu painoprosessin mukaan, nimestä voidaan todeta tuotteen nimitys ja yksittäisessä tiedostossa olevien sivujen numerot, ja jonka valmistuksessa on noudatettu muita yleisesti tunnustettuja painoon valmistelun sääntöjä.

Digitaalisten alkuperäiskappaleiden ja arkin asemoinnin visuaalista tarkastusta varten vaaditaan lopputuloksen (mm. kannet, insertit tms.) kannalta yhteen taitettu ja hakasilla tai muulla tavoin kiinnitetty tulostus, esitteiden tms. osalta ei saa olla mitään mahdollisuutta sen väärään kokoon taittamiseen. Jos tulosteen toimittaminen ei ole mahdollista ja painotuotteessa on numeroimattomia sivuja tai lisäelementtejä, on niiden järjestyksen tarkistamista varten lisättävä sisältöä kuvaava taittokaava, pienoismalli tms.

Digitaalisissa värivedoksissa on oltava tarkkailukiila (suosituksena on Ugra/FOGRA Media Wedge, ks.www.forga.org ) sekä käytettyä ICC-profiilia koskevat tiedot.

Digitaaliset originaalit otetaan vastaan CD-levykkeellä tai internetin kautta, käyttämällä FTP-palvelinta.

Painotalon tarvitsemat tiedot

Saapuvien töiden kansio on FTP-palvelimella ftp.uniprint.eu/incoming , käyttäjä anonymous (salasanana vaikka lähettäjän sähköpostiosoite), ja siihen voidaan laatia alakansioita ja kirjoittaa tiedostoja. Tiedostojen lukeminen, poistaminen ja uudelleen nimeäminen on sallittua ainoastaan reprolle, joten virheelliset tiedostot on lähetettävä uudelleen eri nimellä.

Hyväksytyt asetukset Acrobat Distiller- ja preflight-ohjelmia varten sekä ICC-profiilit löytyvät osoitteestahttp://marvetaarium.uniprint.ee/currentsettings . Asetusten ja profiilien päivittäminen on jatkuva prosessi, näin ollen on varmistuttava siitä, että käytössä olisi aina tuorein versio.

Repro lisää preflightin puitteissa kaikkiin mustiin kohteisiin automaattisesti overprintin ja poistaa sen kaikista ei-mustista kohteista. Jos mustan päällepainatus ei ole toivottava, niin tulisi käyttää mustaa ilman päällepainatusta (katso alempana), overprintin käyttämiseen kuvitusmenetelmänä tarvitaan erillinen sopimus.

Suosituksia

Leikkausvara eli bleedi 3-5mm

Kaikkien painotuotteen formaattiin asti ulottuvien kohteiden on jatkuttava 3-5 mm reunan yli, jotta taittamisen, sitomisen, leikkaamisen tms. siirtojen tuloksena ei paljastuisi valkoista pintaa. Tärkeätä on, että leikkausvara huomioidaan jo lisäelementtien valmistelun ja kuvien asemoinnin aikana, sillä muuten jotain oleellista saattaa leikkautua pois. Leikkausvaran vaatimuksen on voimassa myös sivun reunoille ulottuvien mainosten osalta, lisäksi on huomioitava, että sivulla olevat tärkeät elementit olisivat sivun reunoilta vähintään 3-5 mm etäisyydellä. Erityisen hyvin ilmaisevat jälkikäsittelyssä tapahtuneen pienimmänkin virheen sivun reunan suhteen rinnakkain kulkevat viivat.

Poikkeuksena ovat sanomalehdet ja muut painotuotteet, joita painatuksen jälkeen ei leikata puhtaaksi ja joiden osalta muotoilu ei saa ulottua 10 mm reunaa lähemmäs.

Musta ja päällepainatus eli overprint

Jotta värillisellä taustalla olevien mustien tekstien, viivojen ja pienempien kohteiden ympärillä eivät jäisi pienimmätkin päällekkäispainatusvirheet näkyviin, on kaikkiin mustiin (100% K) kohteisiin määriteltävä päällepainatus eli overprint. Niihin mustiin kohteisiin, joihin päällepainatusta ei haluta (esimerkiksi isot pinnat, joiden alle on jäänyt kuva tai väri saa kuultaa läpi) on käytettävä mustaa ilman päällepainatusta:

  • tavanomainen musta (sovelletaan automaattista päällepainatusta): 100K
  • voimakas musta eli rich black: 100K-50C tai 100K-50C-40M
  • musta ilman päällepainatusta: 100K-1C-1M-1Y

Toinen yleinen päällepainatuksen ongelma on vahingossa valkoisiin tai värillisiin kohteisiin lisätty päällepainatus, jonka tuloksena teksti peittyy tai väri muuttuu. Suosituksena on, että preflightin puitteissa kaikkien ei-mustien kohteiden päällepainatus poistetaan.

Jos työssä on käytetty trappingia, ei-mustien kohteiden päällepainatusta tai muita erikoistoiveita, on siitä ehdottomasti kerrottava reprolle ja sovittava sitten toimivasta työjärjestyksestä.

Mustalla taustalla valkoinen teksti

100% K musta näyttää suurena pintana joskus liian vaalealta ja siksi käytetään muotoilussa usein voimakasta mustaa eli rich blackia, jossa mustaan on lisätty muita osavärejä. Sellaiseen taustaan (myös tummaan kuvaan tai väritaustaan) valkoista tekstiä painettaessa tekee pieninkin ongelma yhteen painatuksessa tekstin lukemisen mahdottomaksi.

Šeriifeillä, kursivoidun tai hienoja viivoja käyttävän fontin osalta on sääntönä minimissään 10pt, fontilla ilman šeriifejä 8pt. Voimakasta mustaa käytettäessä on koostumukseksi valittava 100K50C tai 100K50C40M, jotka molemmat varmistavat melkein maksimaalisen painoprosessissa saatava tummuuden (densiteetin). Voimakkaalla mustalla taustalla olevan valkoisen tekstin osalta auttaa päällekkäispainatuksessa mahdollisesti ilmeneviä ongelmia välttämään myös tekstin takana sijaitseva 0,1-0,15mm ääriviiva eli outline, joka on väriltään musta ilman päällepainatusta (100K-1C-1M-1Y).

Läpinäkyvyys vs clipping

Vaikka valokuvankäsittely-, grafiikka- ja taitto-ohjelmien uusimmat versiot tarjoavat mahdollisuuden jättää osa kuvasta läpinäkyväksi (transparency), lisätä siihen varjo (drop shadow) tai jonkin muun erikoistehosteen käyttämisen, niin niitä ei voi PDF/X-1a standardin perustana olevassa PDF versiossa 1.3 toteuttaa, uudempien PDF-versioiden osalta painotulos riippuu taas käytettävästä tulostimesta tai RIP:istä ja sitä ei siis voida ennustaa.

Ohjelmien yritykset toteuttaa läpinäkyvyys tulostuksen yhteydessä muulla tavoin antavat tulokseksi ison ja melko varmasti ongelmia aiheuttavan PDF:in.Tästä johtuen olisi järkevää pyrkiä välttämään läpinäkyvyyttä edellyttäviä tehosteita. Jos muotoilu edellyttää kuitenkin kuvan leikkaamista taustasta, olisi siihen käytettävä Photoshopin syväyspolkua eli clipping pathia, jonka TIFF- ja EPS-tiedostoissa tunnistavat kaikki eniten käytetyt taitto-ohjelmat. Toimi näin:

  • Rajaa Photoshopin Pen-työkalun avulla tarvittava kohde viivalla (toimii samalla tavoin kuin Illustratorin samanlainen työkalu).
  • Tallenna syntynyt rajaviiva Paths-paletissa, valitsemalla paletin lisävalikosta Clipping path ja valitsemalla sen jälkeen äsken vedetty viiva. Flatness-kenttä jätä tyhjäksi.
  • Tallenna tulos TIFF (tai EPS) tiedostona ja käytä taitossa.

Värit kirkkaiksi, kuva tarkaksi

Suurin osa painotuotteiden väri- ja kuvaongelmista saa alkunsa kehnosta kuvakäsittelystä ja/tai painoprosessin keskeneräisiksi jääneistä Photoshopin värierotusparametrien asetuksista: ei ole huomioitu todellista pistekasvua, paperityyppiä ja Euroscale-värejä, kuvissa käytetään vain osa painon väriskaalasta tai on käsitelty merkittävällä värinsiirrolla.

Ennen työn aloittamista on ehdottomasti tarkistettava näyttöpäätteen asetukset (apuna Start -> Control Panel -> Adobe Gamma tai käytössä oleva kalibrointijärjestelmä) ja varmistuttava, että Photoshopissa olisivat valittuina sopivat ICC-profiilit (ks. Värierottelu).

Vaikka käytettäisiinkin parasta paperia ja painatusta, niin tuloksena on luonnon värejä huomattavasti suppeampi väriskaala, ja kuvakäsittelyn tavoitteena on hyödyntää se mahdollisimman tarkasti:

  1. jokaisesta kuvasta on ensin määriteltävä vaalein ja tummin piste, Photoshopissa on tätä varten hyvänä työkaluna Levels, joka kuvaa histogrammina kaikki kuvassa olevat tummuusasteet;
  2. suurimmassa osassa kuvia on apua kevyestä kontrastin lisäämisestä, usein pitää kuvasta myös tehdä vaaleampi tai tummempi, oikea työkalu tätä varten on Curves;
  3. kirkkaat värit saadaan kahdesta osaväristä, kolmannen lisääminen vähentää värikylläisyyttä, esimerkiksi salaatinvihreä koostuu keltaisesta (enintään 100%) ja syaanista (n. 60%) ja magentan lisääminen antaa tulokseksi tumman kuusenvihreän, ylimääräisten värien poistamiseen on paras työkalu Selective Color;
  4. digitaalinen tarkennus on tarpeen jopa erittäin laadukkaiden alkuperäiskuvien kohdalla, sillä painorasteri usein vähentää kuvatarkkuutta. Photoshopin asianmukainen työkalu on Unsharp Mask.

Värierottelu

Värierottelulla tarkoitetaan skannerin, digikameran tms. tulolaitteen käyttämässä RGB-värijärjestelmässä olevan kuvan muokkaamista painolaitteelle sopivaan värijärjestelmään, joka nelivärijärjestelmässä on CMYK. Virheellisesti pidetään värierotteluna myös painofilmien ja –laattojen valmistusta: tosiasiassa tapahtuu kuvan muokkaaminen RGB:sta CMYK:iin eli värierottelu kuvankäsittelyn yhteydessä Adobe Photoshopissa tai taitto-ohjelmasta tulostamisen yhteydessä. Värierottelun toteuttava ohjelmisto huomioi painoprosessin osalta tiedossa olevat parametrit (asetukset Photoshopissa tai ICC-profiili) ja pyrkii saavuttamaan tulolaitteen mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman hyvin alkuperäisen veroisen lopputuloksen.

Sen johdosta on oleellista muistaa, että yhtä laitetta varten toteutettu erottelu ei anna aina samaa tulosta toisella laitteella tulostettaessa ja esimerkiksi päällystettyä paperia varten tarkoitetun erottelun sanomalehtipaperiin painamisella saattaa syntyä merkittäviä teknisiä ongelmia. On suositeltavaa, että suurin osa kuvankäsittelystä toteutetaan RGB-värijärjestelmässä ja erotellaan kuva jokaiseen yksittäiseen käyttökohtaan Adobe Photoshopissa asianmukaisen ICC-profiilin avulla, vaihtoehtona voidaan uusimpien taitto-ohjelmien (mm. Adobe Indesign CS) osalta käyttää taitossa myös RGB-kuvia, varmistaen, että RGB- ja CMYK-profiilit on kunnolla määritelty ja lähtönä on CMYK- tai CMYK- ja SPOT-väreillä luotu komposiitti-PDF.

Poikkeamien lisäksi on myös paljon yhtäläisyyksiä, jotka sallivat tiedossa olevan painoprosessin ja paperityypin kohdalla käytettävän asianmukaista yleistä profiilia. Euroopan arkki- ja heatset-painon mitattavia parametreja kuvaa ISO-standardi 12647-2:2004, coldset-painon parametreja ISO 12647-3:2004. Niiden nojalla ovat useat organisaatiot tehneet koepainatuksia ja valmistaneet ICC-profiilit, jotka vastaavat melko hyvin ”eurooppalaisen keskiverto-painotalon” työn tulosta. Kaikkein uusimman profiilisarjan arkki- ja heatset-painoa varten voi ladata European Color Initiative’n kotisivulta osoitteessa www.eci.org (ISOcoated, ISOuncoated, ISOwebcoated), samoista tiedoista lähtee myös Adobe CS2 ohjelmiston mukana oleva Europe ISOcoated FOGRA27; sanomalehtipainoa varten sopivan profiilin löytää Ifra kotisivulta www.ifra.com (ISOnewspaper26v4).

Tyyppiprofiileja käyttämällä on tärkeätä muistaa, että standardin seuraaminen ei ole yhdenkään painotalon kannalta pakollista ja joka standardia noudattamalla saattaa painotuloksessa olla silmällä havaittavissa olevia värieroja. Jos haluaa saavuttaa suuremman tarkkuuden, pitäisi käyttää painotalolle ja paperille ominaisia profiileja, jotka säännönmukaisesti löytyvät painotalon kotisivulta. Viron painoalan standardiasioita hoitavaan tekniseen lautakuntaan voi ottaa yhteyttä Viron painoliiton kautta (www.trykiliit.ee).

Digitaaliset värivedokset

Sen lisäksi, että digitaalisissa värivedoksissa pitää olla tarkkailukiilat (suosituksena Ugra/FOGRA Media Wedge, ks. www.fogra.org ) sekä käytettyä ICC-profiilia koskevat tiedot, on niiden käytössä otettava huomioon myös tulostuksen vanhenemisen aiheuttamat värimuutokset ja metamerismi. Suositus on, että tulosteen annetaan ennen käyttöä muutama tunti stabiloitua ja sen jälkeen sitä säilytetään ja kuljetetaan valolta suojattuna. Digitaalisia värivedoksia tarkastellaan luonnollisessa päivänvalossa tai sitä vastaavassa valossa (yhtenäinen valospektri ja valkoisen lämpötila 5000K, esimerkiksi Philips TLD 950 ja Osram 12-950 loisteputket).

Näyttöpäätteen asetukset

Jos haluat nähdä päätteellä painotuloksen mukaisia värejä, niin käytettävän painoprosessin mukaisen ICC-profiilin määrittely ohjelmiston asetuksissa ei riitä: hyvin tärkeä on myös tilan valaistus (ks. edellinen kohta, lisäksi mahdollisuus valon voimakkuuden säätämiseen sekä kaksoisparabolin eli nk. pääteoptiikan käyttö), neutraalin harmaan sävyissä toteutettu sisustus, näyttöpäätteen ”katto” sekä säännöllinen kalibrointi. On suositeltavaa, että näyttöpäätteen valkoinen piste ja vaaleus säädetään painopaperin mukaan (asianmukaisessa valaistuksessa 5000K) sekä varmistetaan, että Adobe Photoshop ja InDesign View->Proof Setup valikossa olisi valittuna Simulate Ink Black.

SPOT-värit

„Yhtiön värit” on useimmiten määritelty PANTONE® värikoodeilla, jotka viittaavat kyseisen värin sekoituskaavaan. On kuitenkin tärkeätä muistaa, että yksi ja sama värisekoitus saattaa eri papereilla näyttää aivan erilaiselta, kun esimerkiksi vertaillaan värin 123 mallia päällystetyllä paperilla ja päällystämättömällä paperilla eli PANTONE® solid coated ja solid uncoated viuhkoissa. Jotta tuloksena olisi visuaalisesti samanlainen tulos, olisi järkevää määritellä yhtiön värit eri papereilla erikseen, ja myöskin erilaisilla painomenetelmillä: esimerkiksi PANTONE® 123C (päällystetty paperi) vastineena käyntikortin tai lomakkeenpohjan painossa voisi olla PANTONE® 115U (päällystämätön paperi). Se jää usein huomiotta ja kun värinsekoittaja sekoittaa värin numeron mukaan ja tarkistaa tuloksen tilatun paperin mukaisesta viuhkasta, saattaa tulos poiketa toivotusta.

On huomioitava myös se, että useita PANTONE® SPOT-värejä ei voida neliväripainossa toteuttaa ja tietokoneen tai viuhkan avulla löytyneet vastineet eivät anna aina toivottua tulosta, ja lisäksi vanhemmat viuhkat ja ohjelmistot on koottu Yhdysvalloissa käytössä olevien painovärien mukaan.

Tiedostojen nimeäminen

Jokaisen yksittäisen työn luonteen ja työjärjestyksen mukaan saattaa jokaisessa PDF-tiedostossa olla yksi tai monta sivua. Tiedoston nimeen on sisällytettävä työn nimi ja sivun numero(t), olisi hyvä, jos lisättynä olisi myös formaatti. Esimerkkinä: Hevosmiestenlehti_007-015.pdf, Esite_297x210mm.pdf

Käyttöjärjestelmien ja FTP:n asettamien poikkeavien vaatimusten johdosta voidaan tiedoston nimessä käyttää ainoastaan numeroita, kirjaimia ilman aksentteja tai vastaavia, alaviivaa (_), miinusmerkkiä (-) ja pistettä (.).

Myös kannet ovat sivuja

Paras tapa kansien valmistelemiseen on tehdä ne täsmälleen samanlaisina sivuina kuin painotuotteen sisältö, ts. jokainen kansi erillisellä sivulla ja selkä erikseen – näin on painotalossa kannet helppo koota työn kohdalla sopiva selän paksuus huomioiden.

Vaihtoehtona on tehdä kansimuotoilut valmiiksi kokonaisuutena eli samalla sivulla, jossa vierekkäin ovat takakansi-selkä-etukansi ja toisella etusisäkansi-selkäväli-takasisäkansi. Siinä tapauksessa on selän paksuudesta ehdottomasti sovittava erikseen, sillä painotalossa on sen muuttaminen käytännössä mahdotonta.

Kansitiedostojen nimeämisessä kannattaa noudattaa yleistä tapaa eli etukansi on 1, etukannen sisäsivu on 2, takakannen sisäsivu 3 ja takakansi 4 (ne voivat luonnollisesti olla myös samassa tiedostossa). Selän muotoilun on sen erilaisen formaatin takia oltava ehdottomasti eri tiedostossa.

Huom: Selän paksuuteen vaikuttaa paperin paksuus, ei grammapaino – selvitä ehdottomasti käytettäväksi aiotun paperin ja sivumäärän kannalta sopiva selän paksuus!

Monta kieltä mustan vaihdolla

Useammalla kielellä julkaistavien painotuotteiden osalta käytetään usein ”mustan vaihtoa” – kaikki muuttuvat elementit on toteutettu mustalla ja yhden kielen painomäärän valmistumisen jälkeen vaihdetaan painokoneessa ainoastaan mustan osavärin painolevy uuteen. Näin voidaan merkittävästi säästää painolevyjä, painokoneen käyttöaikaa jne.

Sellaisissa töissä on alkuperäiskappaleina ensisijaisesti yksi tiedosto, jossa ovat kaikki värilliset elementit (muotoilu, kuvat jne.) ja lisäksi mustan tekstin tiedostot joka kielellä erikseen.

Taitto-ohjelmassa toteuttamisessa olisi käytettävä kerroksia eli layereita, kaikkein alimpana ovat kuvat ja kielistä riippumattomat muotoiluelementit, sen kohdalla on jokaista kieltä varten yksi kerros, johon voidaan sijoittaa ainoastaan mustanvärisiä kohteita. Työn aikana olisi hyvä lukita kuvakerros, kielikerrokset saadaan näkyviin tarpeen mukaan.

Tulostuksessa kytketään ensin kielikerrokset näkymättömiksi ja kuvakerros nähtäville ja painetaan ensimmäinen tiedosto, sen jälkeen päinvastoin: kuvat näkymättömiin ja yksi kielistä näkyviin ja tehdään kyseisen kielen musta tiedosto jne.

Sidontatavan huomioiminen

Liimasidonnassa jää painotuotteen selkään 6-8mm ”pimeä alue“ jota on muotoilussa huomioitava (sisäreunan reunukset) ja erityisesti sivu-sivulta siirtyvien kuvien ja muotoiluelementtien osalta. Kaikkein helpoin ratkaisu on seurata, että siirron kohdalle ei jäisi yhtäkään kohdetta, josta muutaman millimetrin menettäminen pistäisi silmään: mm. metsä ja nurmikko eivät ole sen osalta ongelma, ihmisen kasvot ja vinoviivat taas ovat. Vaihtoehto, jota usein käytetään, on luoda kuvaan riittävässä määrin päällekkäisyyttä, ts. 5 mm vasemman sivupuolen kuvasta toistuisi myös oikeanpuoleiselle sivulla. Huom! Kannen sisäpuoli ja siihen liittyvä sivu menettävät reunaliiman takia kumpikin 5mm!

Esitteiden osalta on painotalon kanssa sovittava ja muotoilussa on huomioitava sivujen siirtyminen eli creep: sisäsivut ovat muutaman millimetrin verran kapeampia. Jos sivulta sivuun siirtyviä kuvia ei ole, voidaan se painotalossa kompensoida siirtämällä keskimmäisiä sivuja sisäänpäin, vaihtoehtona on muotoilu, jossa on huomioitu muutaman millin katoaminen sivun ulkoreunasta.

Lue lisää: Mike Johnstonin kolumni ”Lost in the Gutter“ www.photo.net/mjohnston/column40

Stanssit, kohdelakka tms.

Stanssia, kohdelakkaa, preeglausta tms. jälkikäsittelyprosesseja varten tarvittavien piirustusten on oltava PDF:issä muotoilun päällä, käyttämällä asianmukaisen nimen saanutta SPOT-väriä (esim. Stanssi, Lakka), kaikkiin kohteisiin on määriteltävä päällepainatus. Stanssiviivan vahvuus on 0,4mm, leikkaavaa terää varten on käytettävä jatkuvaa ja nuuttausta varten pisteviivaa. Tuotteen yleisformaatti (boundingbox) on merkittävä leikkausmerkeillä.

Jos stanssi valmistetaan ohjelmoidulla laitteella, niin on pakollista lisätä erillinen tiedosto, jossa ovat ainoastaan stanssipiirustus ja leikkausmerkit.

FINEPRINT

Painotalolla on oikeus hylätä tilaajan toimittama materiaali, joka ei ole teknisten vaatimusten mukainen. Painotuotteen laadun varmistamisen tarkoituksessa on painotalolla oikeus tehdä asiakkaan tiedostoissa välttämättömiä korjauksia. Tilaajan toimittama, mutta tekniset vaatimukset alittavan materiaalin korjaamisen ja myös tekniset vaatimukset alittavan materiaalin aiheuttamat kulut korvaa tilaaja.

Kaikki tekniset kysymykset voitte esittää meidän prepress-tiimille.

Autamme teitä mielellämme.

Meidän FTP

ftp://ftp.uniprint.eu/Incoming/
anonymous login

Offsetlakka

Offsetlakka on kiilto-ominaisuuksiltaan vaatimaton ja sitä käytetään valmistusvaiheiden aikana lähinnä painettuna käsittelysuojana, samoin valmiiden painotuotteiden värien hankautumisen estona.

Offsetlakkaa kannattaa teknisen laadun varmistamiseen käyttää aina silloin, kun painoväri on tummaa ja väripinta suuri. Offsetlakka painetaan arkkioffsetkoneissa painovärin tavoin.

Dispersiolakka

Dispersio- eli vesilakka antaa offsetlakkaa paremman kiillon ja säilyy kellastumatta kauemmin. Se kuivuu fysikaalisesti ja sitä voidaan käyttää sekä tavallisissa arkkipainokoneissa että painokoneissa, joihin on asennettu erillinen lakkausyksikkö.

UV-lakka

Näyttävin, lähes laminoinnin veroinen lakkaus saadaan aikaan UV-lakalla, sillä se lakka koostuu lähes kokonaan kiintoaineista, jotka polymerisoituvat UV-valon vaikutuksesta.

UV-lakkaus tehdään joko erillisellä lakkauskoneella ja lakkaus voidaan toteuttaa kohdelakkauksena tai lakkaamalla koko arkin pinta.

Laminointi

Laminoinnissa paperin pintaan liimataan ohut asetaatti- tai polypropyleenikalvo. Kalvot ovat joko kiiltäviä tai mattapintaisia.
Näiden lisäksi on myös martioituja ja erikoislaminaatteja. Martioiduissa laminaateissa kalvon pintaan on puristettu erilaisia kuviointeja, esim. kankaan kuosia muistuttavia.

Laminointia ei voi tehdä vain osaan painopinnasta, vaan aina koko arkin pintaan.

Lakkauksen ja laminoinnin rajoitukset

Lakkauksen ja laminoinnin onnistuminen riippuu aina paperin laatuominaisuuksista. Kun pohjamateriaalin pinta on tasainen ja tiivis, myös lopputulos on loistava. Sen sijaan huokoiset ja pinnaltaan epätasaiset laadut eivät sovellu lakkauksen ja laminointiin.

Lisäksi on muistettava, ettei UV-lakkausta ja laminointia voi tehdä alle 100g/m2:n laaduille. Päällystetyissä kartongeissa ei ole rajoituksia.

Uniprintin uusin hankinta on UV-lakkauskone Steinemann Colibri Junior. Vuoden 2008 alusta lähtien käytössä olleella koneella pystytään valmistamaan asiakkaiden UV-lakalla käsitellyt painotuotteet aikaisempaa nopeammin. Painotuotteiden tuotantoprosessi ja laatu on uuden koneen oston myötä kokonaan meidän valvonnassamme.

Vaatimukset

Digitaaliseksi alkuperäiskappaleeksi todetaan:
1.ainoastaan PDF/X-1a:2001 (ISO 15930) vaatimukset täyttävä eli tilauksen mukaan CMYK- tai CMYK- ja SPOT-väreillä painovalmis komposiitti-PDF,
2.joka on tehty Postscript-tulostustiedostosta Adobe Acrobat Distiller 5-8 avulla, käyttämällä hyväksyttyjä asetuksia (PDFX1a) ja suosituksena on, että se olisi läpäissyt preflight-tarkastuksen,
3.ulkoreunoissa leikkausvaraa 3-5mm, painotuotteen puhdas formaatti sijaitsee PDF-sivun keskellä, ilman leikkausmerkkejä tai min. 3mm formaatin ulkopuolella olevilla leikkausmerkeillä, kuvien resoluutio ja värierottelu painoprosessin mukaan, nimestä voidaan todeta tuotteen nimitys ja yksittäisessä tiedostossa olevien sivujen numerot, ja jonka valmistuksessa on noudatettu muita yleisesti tunnustettuja painoon valmistelun sääntöjä.
 

Meidän FTP

ftp://ftp.uniprint.eu/Incoming/
anonymous login

Kaikki tekniset kysymykset voitte esittää meidän prepress-tiimille.

Autamme teitä mielellämme.

Meidän FTP

ftp://ftp.uniprint.eu/Incoming/
anonymous login

Ottakaa yhteyttä

Kanali tee 6, Tallinna 10112, Viro
Puh. +372 6067 100info@uniprint.eu